Dodon 10 vuotiaan Kääntöpöydän kunniaksi kaupunkiviljelmä herätetään yhä komeampaan kukoistukseen vuonna 2022. Kevään aikana kasvihuoneeseen ja sen ympäristöön on istutettu 14 uutta puuvartista hyötykasvia, osa harvinaisempia tapauksia, kuten makeasinikuusama ja ruusukvitteni, osa vanhoja tuttuja, kuten omenapuu ja karviainen. Kukkivien kasvien määrä on tänä vuonna valtaisa, ja juhlakansa kera pölyttäjien pääsee nauttimaan avautuvista kukkanupuista läpi kasvukauden.
Viljelmän yhteisöllistä ja vapaaehtoisia osallistavaa konseptia on tänä vuonna hiottu venyttämällä sen julkista ulottuvuutta. Yhä kasvavan Pasilan ytimessä sijaitseva keidas kutsuu täst’edes myös tienoon ohikulkijat tutustumaan lähemmin näyttelypuutarhaan, joka esittelee erilaisia kasviryhmiä sekä vinkkejä niin kaupunkiviljelyyn kuin ympäristövaikuttamiseenkin.
Uudenhehkuvan puutarhan ja näyttelykonseptin takana on itsekin dodolainen, Kaisa Viitämäki Hörbs -puutarhayrityksestä. Loviisalainen maaseudun luonnosta hyvinvointiinsa ammentava luomupuutarhuri ja sosiaalityön opiskelija haluaa jakaa kaupunkilaisten kanssa sen, mitä itse luonnolta saa. Mukana talkoissa on nähty joukko reippaita dodolaisia ja iloisesti kasvanut vapaaehtoisten ryhmä.
Näyttelypuutarhaa ovat sponsoroineet Helsingin Kaupunki, Suomen Niittysiemen Oy, Labbyn karjanlantakomposti, Labby catering ja Hörbs.
Kasvien juuret ovat suorassa kontaktissa maaperän tai kasvualustan kanssa, ja ne ovat siten vuorovaikutuksessa keskenään. Sen lisäksi, että kasvi hyötyy maaperästä, myös sen juuret voivat tehdä hyvää maalle ja sen pieneliötoiminnalle. Eripituiset juuret rei’ittävät ja muokkaavat maata eri korkeuksilta. Tätä kutsutaan myös biologiseksi maanmuokkaukseksi. Muheva ja ilmava maa on edullinen pieneliötoiminnalle ja syväjuuriset kasvit lisäävät sen eloperäisen aineksen eli humuksen määrää.
Hyviä maanmuokkajakasveja ovat sellaiset, jotka kasvattavat juuret mahdollisimman syvälle, laajalle tai tiheästi. Monivuotiset ehtivät usein kasvattaa juuristoaan yksivuotisia pidempään. Yksivuotisistakin esimerkiksi sinimailanen, rapsi ja kaura ovat tehokkaita maanmuokkaajia. Jotkin kasvit vaikuttavat maaperään myös sitomalla ilmakehän typpeä maaperään. Esimerkiksi puna-apila, herne ja härkäpapu ovat hyviä typensitojia, joiden jäljiltä maaperä on seuraavana vuonna rikastunut typellä. Niitä käytetäänkin usein viljelykierrossa, viljelykierrosta löydät lisää Vuoroviljely-taulusta!
Viljelykulttuuri alkoi Suomessa 3500 vuotta sitten. Ensimmäiset viljelykasvit olivat ohra, tattari sekä hamppu. Kaikkia kolmea lajia voi nykyäänkin löytää pelloiltamme; ohraa kasvatetaan sekä ihmisravinnoksi että eläinten rehuksi ja tattaria lisääntyvissä määrin ihmisravinnoksi gluteenittoman ruokavalion yleistyessä.
Hamppu on monikäyttöinen kasvi, eikä sen kasvattaminen vaadi suuria resursseja. Kasvilla on pitkät juuret, se parantaa maaperää ja toimii hyvänä hiilinieluna. Ensimmäiset kudotut kankaat oli valmistettu hampun kuidusta, ja hampunsiemenistä puristetun öljyn terveysvaikutukset ovat laajalti tiedossa. Viime vuosina tehdyn tutkimuksen avulla on löydetty kehon sisäinen endokannabinoidijärjestelmä, mikä lisää ymmärrystä hampun terveysvaikutuksista. Hamppuvalmisteille löytyy myös uusia teollisia käyttötapoja kiihtyvällä vauhdilla.
Kasvi aiheuttaa kuitenkin yhä kiistaa sen joidenkin lajikkeiden sisältämien huumaavien ainesosien vuoksi. Tässä kasvava hamppu on Suomessakin laillista Finola-lajiketta, joka ei päihdytä.
Käyttönurmikoille on paikkansa, mutta osa kaupungin ja pihojen nurmikoista jää vähäiselle käytölle. Tällaiset turhat nurmikot ja pientareet kannattaisi korvata niityllä. Hoitotoimenpiteiden vähentyessä myös hiilipäästöt vähenevät ja ilmasto kiittää. Ajan oloon niityn maaperään todennäköisesti muodostuu hiilinielu. Niitty tarjoaa uhanalaisille pölyttäjähyönteisille elintilaa ja ravintoa, ja ihmisnaapureille kaunista katsottavaa, viihtyvyyttä ja luontoelämyksiä. Ovatpa vielä vaivattomia ja helppohoitoisiakin.
Monella vanhalla nurmikolla on jo valmiiksi niittykukkia, joten helpoimmillaan niityttäminen onnistuu lopettamalla ruohon leikkuu ja antamalla kukkien nousta vapaasti. Kerran kesässä niittäminen riittää.Kuka tahansa voi olla luontosankari – niityttämistä kannattaa ehdottaa omalle taloyhtiölle esimerkiksi hallituksen, isännöitsijän tai yhtiökokouksen kautta. Myös kaupungille voi ehdottaa turhien nurmialueiden niityttämistä joko itse tai kaupunginosayhdistyksen kautta. Dodo ry. on edistänyt niityttämistä Helsingin kaupungin turhilla nurmikoilla OmaStadi-budjetoinnin kautta jo kahdella kaudella.
Omia hyötykasveja viljeltäessä on hyvä kiinnittää huomiota kasvilajien ja siementen alkuperään. Varminta on viljellä lajeja, joiden on todettu viihtyvän pohjoisessa, kuten vaikka erilaisia juureksia, kaaleja ja lehtivihanneksia. Harvinaisempiakin lyhyen kasvukauden kasveja löytyy, kuten venäläinen vesimeloni ‘Sweet Siberian’. Siemenkaupoilla kannattaakin kysellä kasvien perään, joiden alkuperä on vähintään meidän kasvuvyöhykkeen korkeudella.
Syksyllä parhaiten kypsyneistä viljelykasveista siemenet talteen keräämällä saa ilmaisen startin seuraavaksi vuodeksi, ja voi luottaa siihen, että siemenistä kasvaa Suomen kesän kestäviä yksilöitä. Salaattipedissä voi antaa yhden kerän kasvattaa kukkavartta ja korjata myöhemmin sen kymmenet siemenet. Talvehtinut lehtikaali puolestaan tekee kukat ja siemenet seuraavana vuonna. Herneiden ja papujen runkoihin jätetään pari palkoa kuivumaan, jotta saadaan hyviä kylvösiemeniä. Helppoja siemenvihanneksia ovat myös chilit, paprikat, tomaatit ja kurpitsat. Yrteistä puolestaan tilli, korianteri ja basilika. Kuivata keräämäsi siemenet hyvin ennen paperipusseihin säilömistä.
Värikkäät tulppaanit, tsinniat, ruusut ja leijonankidat. Eukalyptus, mahonia ja havut lehtivihreiksi. Iso-olkikukka, rusoikikukka ja sini-ikiviuhko yli talvikauden kestäviksi kuivakukiksi. Eikä siinä läheskään kaikki – Suomessa voi viljellä ja keräillä vaikka mitä koristeiksi sopivia kasveja.
Kukkien katselemisen on tutkittu parantavan mieltä ja kehoa, ei siis ihme, että vuosisata toisensa jälkeen ihmiset kiikuttavat kukkapuskia kainaloissaan kohti olohuoneen pöytää.
Leikkokukilla on kuitenkin pimeämpikin puoli: niiden viljelyssä käytetään torjunta-aineita, jotka vahingoittavat niin maaperää kuin sen eliöitä sekä kukkien viljelijöitä, keräilijöitä ja floristejakin. Myös kukkien pitkät kuljetusmatkat tuovat oman taakkansa ympäristön kestettäväksi.
Kukkia voi kuitenkin kasvattaa kestävästi ja melkeinpä missä tahansa, ja lähikukat ovatkin nouseva trendi. Myös kukkakauppiailta kannattaa kysellä kotimaisten kukkien perään – näinkin voi kurottaa kestävämpää kukitusta kohti.
Pähkinät ja hedelmät omista puista, rungoissa kiipeilevät monivuotiset köynnökset. Satoisat marjapensaat ja niiden juurilla kasvavat monivuotiset lehtivihannekset ja yrtit. Lannoitekasvit oman pihan pientareelta. Tällaista kolmessa eri kerroksessa kasvavaa hyötypuutarhaa kutsutaan metsäpuutarhaksi, ja se edustaa parhaimmillaan luonnon monimuotoisuutta. Maaperää ja ihmisvoimaa säästyy monivuotisten kasvien tuottaessa satoa ilman vuotuista maanmuokkausta. Metsäpuutarhan voi perustaa kaupunkiin, kun valitsee kestäviä lajeja ja maa-alan puuttuessa istuttaa ne tarpeeksi suuriin astioihin.
Tavallisia Suomessa syötyjä puuvartisia kasveja ovat omenapuu ja herukat, mutta lajeja on aina koristeistutuksissa käytetyistä tarhakurtturuususta, ruusukvittenistä ja marja-aroniasta viljeltyihin euroopanpähkinäpensaaseen, marjatuomipihlajaan ja makeasinikuusamaan. Köynnöksistä viiniköynnös, kiinanlaikkupensas ja humala menestyvät vähintään Etelä-Suomessa. Monivuotisia yrttejä ja lehtivihanneksia ovat mm. minttu, ruohosipuli, tarha-ajuruoho, köynnöspinaatti ja punahierakka. Omaan lannoitetuotantoon sopivat rohtoraunioyrtti ja nokkonen.
Maaperä muokkautuu viljeltävien kasvien mukaan, ja tätä ravinnetasapainon vaihtelua voi hyödyntää vuoroviljelyssä. Samalla ehkäistään yksipuolisesta viljelystä aiheutuvia haittoja, kuten rikkakasveja, tuholaisia ja kasvitauteja.
Menetelmässä vaihdellaan viljeltäviä yksivuotisia kasveja vuosittain, ja valitaan lajit sen mukaan, paljonko ravinteita ne tarvitsevat. Helpointa on jakaa viljeltävä maa-alue lohkoihin sen mukaan, mikä kierron vaihe kussakin alueessa on meneillään. Viljelykasvien sekaan on hyvä ripotella kukkivia kasveja houkuttelemaan pölyttäjiä. Vuoroviljelyn voi toteuttaa myös viljelylaatikossa, kuten täällä Kääntöpöydällä tehdään!
Esimerkki kierrosta:
1. vuosi: maaperään tuodaan typpeä erilaisten palko- ja viherlannoituskasvien avulla: sokeriherne ja erilaiset pavut
2. vuosi: maaperään on varastoitunut edellisten ansiosta typpeä: kaalikasvit, maissi, purjo, selleri ja kesäkurpitsa
3. vuosi: kohtalaisesti ravinteita ja typpeä tarvitsevia lajit: peruna, punajuuri, lanttu ja porkkana
4. vuosi: lohkolla ei ole enää paljon ravinteita jäljellä: yksivuotinen sipuli ja yrtit, rucola
Tämän jälkeen maaperä on köyhtynyt typestä, jolloin viljelykierto voi alkaa alusta.
Tässä kasvavat soijapapu, maissi ja peruna ovat kaikki ikivanhoja viljelykasveja, peruna arvioiden mukaan jopa 10 000 vuoden takaa. Vaikka olemme tottuneet näkemään maissia ja soijaa vain tietyn näköisinä, on lajikkeita todellisuudessa monenkirjavia. Perunoita löydämme Suomesta noin 40 eri lajiketta, mutta maailmaa kiertämällä vastaan tulisi jopa 4000!
On mielenkiintoista testailla erilaisten lajikkeiden kasvatusta ja vertailla lopputulosta niin ulkonäön kuin maunkin suhteen. Eri lajikkeet kestävät myös eri tavoin erilaisia ilmastoja. Luonnon monimuotoisuus on hyvä muistaa maanviljelyssä, mutta myös pienempää puutarhaa hoitaessa. Jos valitsemme mahdollisimman monipuolisen siemenpankin tarhattavaksemme, autamme näin ollen kaikkea luonnossa elävää. Voimme myös kannustaa siementoimittajia ottamaan valikoimiinsa perinteikkäitä maatiaissiemeniä. Tällaisia myy mm. Siementarha, Hyötykasviyhdistys sekä Maatiainen ry.
Kaikilla kulttuureilla on pyhinä pidetyt kasvinsa, yleensä sellaiset, jotka tarjoavat ravintoa tai parannusta. Suomessa pellon pientareilta tuttu, mutta myös viljelty siankärsämö on arvostettu kasvi johtuen sen lääkinnällisistä ominaisuuksistaan aina haavan hoidosta immuniteetin kohottamiseen. Dodon vapaaehtoinen, Brasiliasta kotoisin oleva Giu syventyy kotiseutunsa pyhiin kasveihin:
‘Kaakaopavuilla on käyttötarkoituksia ihonhoidosta lähtien aina immuuni-, verenkierto- ja ruoansulatusjärjestelmän sekä hermoston säätelyyn. Kaakaopapuja onkin muinoin käytetty valuuttana Etelä- ja Keski-Amerikassa, missä kasvia pidetään yhä jumalten lahjana. Alkuperäiskansat käyttävät kaakaota pyhissä rituaaleissa avaamaan sydäntä ja lisäämään elinvoimaa sekä tietoisuutta.
Myös tupakkakasvi on tärkeä lääke monille alkuperäiskansoille Amerikassa. Tupakka on stimulantti, joka kiihdyttää verenkiertoa ja lisää keskittymiskykyä. Kasvia käytetään myös haavan hoitoon. Piipun jakaminen vieraiden kesken toimii tervetuliaistoivotuksena. Toisinaan shamaanit ajavat pois pahoja henkiä tupakan savua puhaltelemalla.’
Siankärsämöäkin on polteltu tupakan tapaan ja jopa kutsuttu akantupakiksi!
Tiesitkö, että Dodolla on hanke Gambiassa?
Osana Tesito-hanketta 90 naista aloittaa vihannesten viljelyn Jiffarongin kylän kasvimaalla.
Gambiassa on kaksi vuodenaikaa: pitkä kuiva kausi sekä sadekausi, joka alkaa kesäkuussa ja jatkuu lokakuuhun. Talvella viljellään kurkkua, munakoisoa, chiliä, paprikaa, tomaatteja ja kaalia. Kesällä viljellään riisin lisäksi maapähkinää, hirssiä, durraa, papuja, hibiskusta ja maissia. Gambian tärkein käteissato ja vientituote on maapähkinä, jota käytetään myös, kun valmistetaan perinteistä domodaa. Domoda on maapähkinästä valmistettu kastike, joka tarjoillaan lihan ja riisin kanssa.
Vaikka Gambiassa jopa 80 % väestöstä riippuu maataloudesta toimeentulonaan, on vain noin 3 % viljelysmaasta kastelun piirissä. Loput viljelyksistä ovat riippuvaisia sateista. Tämän vuoksi on tärkeää hyödyntää ilmastoälykkäitä viljelymetodeja, jotta ruokaturvaa voidaan ylläpitää vuoden ympäri.
Puutarha ja keittiö yhdistyvät usein hyötykasvien kautta, mutta myös koristekasveiksi miellettyjä kukkia voi käyttää osana ruuanlaittoa.
Syötäväksi kelpaavat monet puutarhasta tutut lajit, kuten orvokki, kehäkukka, samettikukka, krassi, ruiskaunokki, syreeni ja ruusu. On tärkeää huolehtia, että syötävät kukat on viljelty ilman torjunta-aineita tai muita haitallisia kemikaaleja. Varminta onkin kasvattaa kukat itse siemenistä tai kerätä luonnon villiyrttejä puhtailta paikoilta. Kerätyt kukat kannattaa huuhtaista ennen käyttöä.
Villiyrttejä saa poimia Suomessa jokamiehenoikeuksien mukaisesti, puuvartisten osalta tulee kysyä maanomistajan lupa. Maitohorsmat, luonnonorvokit, apilat, ketunleivät ja voikukat tarjoavat syötäviä kukkia. Ne kannattaa poimia vain puhtailta alueilta, riittävän kaukana ajoväylistä. Parhaiten kukat säilyvät tuoreina viileisiin ruoka-aineisiin yhdistettynä, kuten leivonnaisten tai juomien koristelussa. Kukintojen ravintoaineet ovat usein muita kasvinosia vähäisempiä. Käyttöä kannattaa harkita, mikäli ruokailemassa on allerginen henkilö.
Mehiläistarhaus lisää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja lisääntynyt pölytys parantaa läheisten kasvimaiden ja hedelmäpuiden satoja. Kaupunkiympäristö voi olla jopa hyväksi mehiläisille, koska kaupunkien kasvillisuus on usein monimuotoisempaa kuin sellaisilla maaseutualueilla, joilla viljellään vain tiettyjä tuotantokasveja – monokulttuuri. Juuri tämä kaupunkiluonnon rikkaus saa myös hunajan maistumaan erityisen herkulliselta ja vivahteikkaalta.
Mehiläistarhauksessa alkuun pääsemiseksi auttavat paikalliset mehiläistarhaajien yhdistykset tarjoamalla kursseja ja muuta apua mahdollisten lupa-asioiden suhteen. Voit myös aloittaa tulemalla Kääntöpöydälle auttamaan esimerkiksi hunajasadon korjaamisessa!